Uskonko vieläkään surusta selviytymiseen?
Mieli ja keho parantuvat, elpyvät. Ehkä riippumatta siitä, että olen päättänyt ettei minun tarvitse selviytyä surusta, ehkä juuri siksi.
Avainsana: toimintakyky
(Ammatti)apua! Ja sen vastaanottamista
Jos olisi olemassa surupoliklinikka tai surutoimisto, niin sinnehän minä kuuluisin psykiatrisen poliklinikan tai mielenterveystoimiston sijaan. Mutta koska ei ole, heilun suruni kanssa mielenterveyspuolella ja se on tosiaan aiheuttanut välillä hämmennystä, itsessäni ja varmasti myös ammattilaisissa.
Suru laittaa aivot sekaisin
Minun on hyväksyttävä, että olen koko elämäni jollain tapaa surullinen. Ehkä vielä vaikeampaa on kuitenkin hyväksyä, että olisin koko elämäni huonomuistisempi, joustamattomampi ja enemmän rutiineja sekä järjestystä tarvitseva kuin ennen.
kuolemawashere.com 