Suremisen kauneus ja rumuus
Aika usein suru ei tunnu yhtään kauniilta, ei edelleenkään vaikka olen kehuskellut oppineeni elämään sen kanssa jotenkin. Kun itkee naamansa turvoksiin tai putsaa lapsensa hautaa linnunkakasta, se ei ole kaunista.
Aika usein suru ei tunnu yhtään kauniilta, ei edelleenkään vaikka olen kehuskellut oppineeni elämään sen kanssa jotenkin. Kun itkee naamansa turvoksiin tai putsaa lapsensa hautaa linnunkakasta, se ei ole kaunista.
Uskon edelleen, että kuolemasta voi ja pitää puhua myös muista näkökulmista, kuin surun ja menetyksen näkökulmasta. Haluan uskoa, että niin laajaan kysymykseen kuin kuolema, suru ja menetys ovat vain yksi näkökulma muiden joukossa.
Blogin järjestyksessän toinen musapostaus: Top 5 -lista surukuulokkeissa soivista biiseistä vuosien varrelta lyhyine esittelyineen.
On kulunut vuosi. Minulta kysytään paljon, mikä fiilis. Totuus on, että en oikein tiedä.
Lopputulemani kuolemapohdinnoissani on tiivistettävissä pariin lauseeseen: Kuolema on luonnollista. Siihen voi varautua käytännössä jotenkin, emotionaalisesti ei mitenkään.
Muistorikasta kuolleiden lasten muistopäivää! Meidän supersankarimme eli vain 30 tuntia. Alle puolitoista vuorokautta elämää, mutta mitkä vaikutukset sillä onkaan ollut meidän ja monen muun elämään!