Moi taas! Vuosipäiväviikko on ohi. Supersankaria surtiin ja ennen kaikkea häntä muistettiin. Kiitos kaikille muistaneille! Hänestä ja surusta tuli puhuttua enemmän kuin arjessa normaalisti viime aikoina. Siksi ajattelin, että tällä viikolla annan blogissa taas musiikin puhua puolestani. Tämä on siis jatkoa joulukuussa julkaistulle vuoden 2019 surubiisilistalle. Tänään käsittelyssä on biisejä julkaisuvuodesta riippumatta, taas top 5- lista, koska edelleen tykkään niistä.

1. Vuokko Hovatta: Hiljaa laulaen

”Kellot kaikuvat toisilleen/ ajan pohjaan katsotaan/ joku kulkee vielä itsekseen/ saa koiran haukahtamaan/ sitten tyyntyy ja katseeni sinussa suortuu tässä/ sinut rauhaan lasken/ vapaaksi/ jokin liikkuu pimeässä.”

Vanhana Ulta Bra -fanina kuuntelin paljon Vuokko Hovatan Minä Rakastan ikuisesti -albumia jo sen ilmestyessä vuonna 2013. Kuluneen vuoden aikana se on noussut uudelleen kuunteluun muun muassa siksi, että levyllä on useampi, valitettavasti omakohtainen laulu vauvan kuolemasta. Minulle lohdullisin on tämä kehtolaulumainen Hiljaa laulaen. Siinä on mielestäni sekä musiikillisesti että lyyrisesti paljon sellaisia hienovaraisia sävyjä, jotka ymmärrän vasta nyt oman lapsen kuoleman jälkeen. Siksi siitä on tullut erityisen tärkeä laulu.

2. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lintu

”Kun jälleen katson häntä/ hän muuttunut/ onkin linnuksi edessäin/ ja linnun siipeä puhtaan valkoista/ minä pidänkin kädessäin.”

Timo Rautiainen on ollut erityisesti miehelleni tärkeä artisti ja tätä Maria Mattlarin tekstiin tehtyä laulua kuunneltiin meillä paljon jo ennen Supersankaria. Teksti on ihan todella kaunis. Supersankarin syntymän ja kuoleman jälkeen meille oli selvää, että haluamme juuri tuon ylle valitsemani tekstipätkän kuolinilmoitukseen ja niin sitten toimimme. Näin ollen tämän laulun merkitys muuttui meille edelleen ja siitä tuli entistä tärkeämpi.

3. Paleface feat. Hilja Grönfors: Saapuu elokuun yö

”Pilvet kun väistyy taivahalla taas/ eestä auringon/ kuivaa mun kyyneleeni varmaan/ muiston kannan syömmessäin/ kun saapuu elokuun yö”

Tämä kappale löytyy Palefacen ensimmäiseltä suomenkieliseltä albumilta, vuonna 2010 julkaistulta Helsinki-Shangri-La-levyltä. Ihastuin kappaleeseen jo silloin erityisesti siksi, että (minun tulkintani mukaan) siinä käsitellään niin valtavia teemoja: yksilön tunnetiloja ja maailmanpolitiikan ilmiöitä samaan aikaan. Samassa versessä rukoillaan sitä, että pääsisimme irti öljystä ja muovista ja lähetetään terveisiä ”niille jotka ovat jo poissa.” Nykyisin kuuntelen laulua parempi erityisesti melodian kauneuden ja kertsin lohdullisuuden vuoksi.

4. J. Karjalainen: Sä kuljetat mua

”Jossain minun aivoissa on huoneesi sinulla/ Jossain minun aivoissa sä kuljetat mua”

Olen kuunnellut J.Karjalaista pikkutytöstä asti ja kuuntelin häntä paljon myös raskausaikana. Supersankarin kuoleman jälkeen menikin joitakin kuukausia niin, etten pystynyt kuuntelemaan Karjalaista ollenkaan, koska se teki liian kipeää. Joskus kesällä joltain soittolistalta tuli kuitenkin tämä kappale vastaan ja minulle tuli sellainen olo, etten kuullut kappaletta sattumalta. Minulle kappale kertoo juuri nyt siitä, että Supersankari on edelleen mukana elämässä ja kuljettelee minua milloin rannalle, milloin hautausmaalle, milloin niiden ohi. Hänellä on huoneensa minussa, aina.

5. Yona: Uusi Taivas

”Siellä sun luonas on uusi taivas/ ja lupaan pysyy kaidalla tiellä/ soihtuna silloin mulle näytit sä reitin/ löydän sinne vaikka pimeässä/ siellä sun luonas ei oo enää vaivaa/ puut notkuu hedelmästä/ mut ottaa saat mua vielä/ vielä oottaa saat.”

Rakastan Yonaa, koska hän tekee mitä huvittaa ja tekee sen hyvin ja kauniisti, aina! Yona on käsitellyt kuolemaa useammassakin biisissä ja nyt kun ajattelen, Yonan biisit ovat olleet ehkä ainoita tapoja käsitellä kuolemaa ennen Supersankaria. Tämä vuonna 2015 julkaistu Uusi taivas on ollut Supersankarin kuoleman jälkeen erityisen tärkeä niissä hetkissä, kun lähes primitiivisesti tuntuu siltä, että minun paikkani olisi oikeasti siellä, missä lapsenikin on. Kappaleessa on myös lohdullinen, universaali viesti uudelleen näkemisen mahdollisuudesta. Vaikka ei uskoisi taivaaseen, voi silti uskoa uuteen taivaaseen.

Soivaa viikkoa ihmiset!