Täysin subjektiivinen lohtulauseanalyysi pt.2
Suuren subjektiivisen lohtulauseanalyysin toinen osa. Lohtulauseiden hyvät ja huonot puolet kokonaispisteineen, olkaa hyvät!
Suuren subjektiivisen lohtulauseanalyysin toinen osa. Lohtulauseiden hyvät ja huonot puolet kokonaispisteineen, olkaa hyvät!
Suuren subjektiivisen lohtulauseanalyysin ensimmäinen osa. Lohtulauseiden hyvät ja huonot puolet kokonaispisteineen, olkaa hyvät!
Kun minä en vielä ollut kohdannut Suurta Surua, ajattelin, että sureva ihminen ei varmaan halua puhua surustaan, koska se on niin kauhean raskas asia. Että ei nyt väännetä veistä haavassa. Olin sitten hiljaa tai puhuin muista asioista tai yritin piristää!!!!! Jestas.
Muistorikasta kuolleiden lasten muistopäivää! Meidän supersankarimme eli vain 30 tuntia. Alle puolitoista vuorokautta elämää, mutta mitkä vaikutukset sillä onkaan ollut meidän ja monen muun elämään!
Harva (en minä ainakaan) tulee ajatelleeksi kaikkea niitä käytännön asioita, joita kuolemansurun keskellä joutuu tekemään. Tässäpä siis valaiseva lista käytännön asioista, joita jouduin ja päädyin tekemään vauvamme kuoltua.
Jos minä saisin päättää, sairausvakuutuslaissa ja työsopimuslaissa olisi äitiys,- isyys-, sairaus-, jne. -vapaiden ohella suruvapaa. Tavallaan ajattelen kyllä, että kun juuri nyt minun on vielä vaikea päättää edes täytteitä pizzaan, ei minun kannattaisikaan tehdä mitään merkittäviä päätöksiä. Sen aika on ehkä myöhemmin. Mutta vaikken saa päättää, voin aina speksata täällä blogissa. Mahtavaa!
Se, että meidän esikoisemme kuoli, on pohjattoman surullista. Suren kaikkea mitä hän ei koskaan saa kokea, oppia ja tuntea. Samaan aikaan hänen lyhyt visiittinsä maanpäällä mullisti meidän elämämme paitsi surun kautta, myös sillä tavalla kun lapset aina mullistavat vanhempiensa elämän: meistä tuli äiti ja isä.
Mitä surusta selviäminen tarkoittaa? Minun surusta selviämistäni on opetella hyväksymään se, että koko minun loppuelämäni minun lapseni on kuollut. Siinäpä opeteltavaa yhdelle elämälle. Saatan silti yrittää opetella myös pysymään sup-laudan päällä seisaallaan, soittamaan ukulelea ja laulamaan jonkun metal-biisin karaokessa uskottavasti. Sitten joskus, kun jaksan.
”Olet lämpimästi tervetullut lukemaan ajatuksiani olitpa sitten kohtalontoveri, vanha tuttu tai ihan muuten vaan kiinnostunut surusta ja kuolemasta. Kukapa ei olisi.”