Niin napsahti lokakuu käyntiin ja ai että me kaikki nautitaan! Alkuun taas pieni päivitys. Kirjoitin aiemmassa tekstissäni siitä, kuinka ristiäisiin moni seurakunta antaa tilat ilmaiseksi, mutta vauvan hautajaisista veloitetaan normaalitilavuokra, joka on usein kolminumeroinen. Olin jo ennen tuota asiaa sivuavaa tekstiä ollut omaan seurakuntaani yhteydessä tuodakseni tätä epäkohtaa esiin, mutta jäin vaille vastausta. Viime viikolla sain kuitenkin viestin, että tilavuokra palautetaan meille!

Sitten tämän päivän asioihin. Kuten luvattu, tänään analysoidaan lohtulauseita huolella, täysin subjektiviisesti ja säälimättä arvostellen. Koska analyysi on tietenkin diippiä ja tekstiä suhteellisen paljon, toinen osa ilmestyy ensi viikolla!

Supersankarin kuoleman jälkeen olen törmännyt moniin lauseisiin, joiden tarkoitus on lohduttaa. Niitä on sanottu minulle, olen lukenut niitä ja osan poiminut täysin irrelevanteista paikoista. Olen sanonut niitä myös itselleni ja muille. Siksipä laadin tässä kohtaa suruelämää pienen analyysin pisteytyksineen aiheesta. Vaikka tämä analyysi on ihan puhtaasti tällaista minun mielestä -settiä, uskon, että minun ajatuksistani voi joku saada jotain ideoita myös siihen, mitä sanoa surevalle läheiselle. Painotan kuitenkin seitsemännen kerran, että koska jokainen on yksilö, mitään pitävää ohjeistusta on ihan mahdotonta laatia.

Ja sitten vielä huomio huomio! Ihan jokainen lause on alunperin tarkoitettu lohduksi. Jos tunnistat sanoneeni minulle jonkun näistä lauseista, minä tiedän, että olet tarkoittanut sen lohduksi. Ethän pahoita mieltäsi, jos annan sille tässä murskatuomion. Minä en ajattele, että olet pelle. Suurin osa näistä lauseista ja ajatuksista niiden takana on syvällä meidän kulttuurissa, hyvässä ja pahassa. Ja toisaalta, en minäkään aikaisemmin tajunnut, miltä lapsensa menettäneestä tuntuu. Ei sitä voi tajuta!

Mutta, asiaan. Olen koonnut jokaisesta lohtulauseesta tai lohtulausetyypistä hyvät ja huonot puolet ja antanut kokonaisarvosanan. Tässä niistä viisi ensimmäistä:

1 Nyt ei tarvitse jaksaa kuin hengenveto kerrallaan/Nyt ei tarvitse muuta kuin surra ja olla/Nyt keskityt nyt vaan suremiseen ja toipumiseen jne.

Plussat: Tuo ainakin minulle oikeasti lohtua. Minua tähän hetkeen keskittyminen auttaa. Se, mitä on jo tapahtunut on siinä mukana, se on ikäänkuin sisäänkirjoitettuna tämäntyyppisiin lauseisiin. Sen sijaan tulevaisuutta ei tarvitse ajatella ollenkaan. Se oli varsinkin alkuun kauhean hyvä ja lohdullinen asia, koska seuraavankin päivän ajattelu tuotti ihan kauheaa ahdistusta. Kaiken kaikkiaan siis mielestäni hyvä, toimiva lohtulause varsinkin surun ensiaskeliin.

Miinukset: Ymmärrän toki erittäin hyvin, että jos sattuu olemaan vaikka sureva omaishoitaja-yrittäjä-maatililallinen, tämä(kin) lause voi lähinnä v*tuttaa.

Kokonaisarvosana: 9

2 Sä olet niin vahva/Onneksi sä olet niin vahva, että selviät/Jos joku niin sinä selviät tästä jne.

Plussat: Hiveleehän se vähän itsetuntoa kuulla että olen jonkun mielestä jonkinlainen psyykkinen ninja. Kehut on aina lähtökohtaisesti kivoja.

Miinukset: No niin. Ihan aluksi. Mikä on vahvan määritelmä? Joo, tiedän kaiken maailman lujasti lempeät ja pehmeästi kovat, mutten silti oikein tiedä, mitä olla vahva ihminen tarkoittaa. Onko vahva yhtä kuin pystyvä? Yhtä kuin sinnikäs? Yhtä kuin itsenäinen? No, joka tapauksessa, tämä epämääräisyys on minulle ensimmäinen tämän lohtulausetyypin ongelmista.

Toinen on se, että haluaisin joskus kysyä vastaukseksi, että entä jos en olekaan vahva? Että mitä se sitten tarkoittaa? Jos en selviäkään? Minä ajattelen itse asiassa, että se tarkoittaisi sitä, että lopettaisin oman elämäni. En ole sitä tekemässä sussiunakkoon, mutta yksinkertaisuudessaan olla vahva/selvitä on minusta sama kuin pysyä hengissä. Eli tämän saman lohtulauseen voisi sanoa myös näin: kyllä sä pysyt hengissä./Jos joku niin sinä et kyllä tapa itseäs tämän takia. Jännästi karisi jotenkin se lauseen koristeellisuus.

Sitten vielä kolmas ongelma: Kuulen surevilla, herkillä korvillani asian niin, että oikeastaan hyvä että tämä tapahtui juuri minulle, koska minä olen vahva. Että hyvä ettei kellekään heikolle sentäs. Ja se on vähän ongelmallista. Joskus saan lauseen kuulostamaan korvissani jopa siltä, että olisin valinnut tämän tien. Että kun olen nyt niin vahva, niin bring it on, meitsi handlaa kyllä. Ehkä saattaa lohduttaa jotakuta, minua ei.

Kokonaisarvosana: 2/10.

3 Kyllä te saatte vielä lapsia, te olette vielä nuoria

Plussat: joku pitää meitä nuorina ja hedelmällisinä, nice, mutta ei erityisen lohdullista tilanteessa, jossa yksi ”nuoren” rakkauden hedelmä on juuri kuollut. Muoto ”teillä on hyvät mahdollisuudet saada vielä eläviä lapsia” on kyllä lohdullinen, varsinkin jos sen sanoo terveydenhuollon ammattilainen evidenssiin nojaten. Että lähtökohtaisesti minulle siinä on oma lohtunsa, että meillä on hyvät mahdollisuudet olla vielä joskus myös elävän lapsen vanhempia, vaikka se ei supersankaria takaisin tuokaan,

Miinukset: Ei kukaan voi varmaksi sano, saadaanko me vielä lapsia. Olemme lisäksi yli kolmekymppisiä, nuoria toki vaikka maailman vanhimpaan eläimeen verrattuna (on muuten ilmeisesti 507-vuotiaaksi elänyt islanninsimpukka.)

No, sitten se isompi asia, miksi tämä ei lohduta. Vaikka me saataisiin vielä 8 lasta, yksi puuttuu silti aina. Yksi on silti aina kuollut. Siksi tämän lauseen lohdullisuus jää vähintääkin vajaavaiseksi.

Kokonaisarvosana: 3/10.

4 Elämä jatkuu/arki vie eteenpäin/kyllä se siitä helpottaa/aika parantaa haavat

Plussat: Tietyissä hetkissä tällainen lause voi tuntua lohdulliselta, varsinkin siinä surun vaiheessa, kun on jo itse huomannut millainen aaltoliike suru on. Että on ihan kamalia päiviä ja sitten on välillä vähemmän kamalia päiviä. Uskoo jo itsekin vähän siihen, että ajalla on joku merkitys siinä surussa. Siinä kohtaa tämän kaltaiset lauseet voivat olla syvän surun päivänä ihan hyvä muistutus siitä, että olo helpottaa vielä kyllä.

Miinukset: Varsinkin ihan alussa tällaiset lauseet ärsyttivät koska a) siinä kohtaa ei ihan oikeasti usko ajan kulumiseen b) siinä kohtaa olo on niin kamala, ettei usko siihen että se paranee c) koska oma lapsi on kuollut, se jatkuuko elämä, viekö arki eteenpäin ja helpottaako oma olo tuntuu merkityksettömältä. Ainakin minulla kävi myös niin, että tuli vaihe, jolloin en halunnutkaan haavojen paranevan ja ajan kuluvan eteenpäin, koska pelkäsin unohtavani ne vähäisetkin asiat, joita lapsestani muistan. Siksikin tämän lausetyypin lauseet voivat herättää enemmän kauhua kuin lohtua.

Kokonaisarvosana: 3,5/10

5 Hän (Supersankari) on aina teidän lapsenne/ te olette ikuisesti hänen vanhempiaan.

Miinukset: en keksi. En yksinkertaisesti keksi, vaikka kuinka yritän.

Plussat: No niin kuin jo kävi ilmi, niin tämä on minusta tosi hyvä lohtulause. Se on ensinnäkin fakta, mikä on lähtökohtaisesti kiva ja elämän epävarmuuden näytettyä rumat kasvonsa todella lohdullinen asia jo itsessään. Toiseksi se on lohdullinen siksi, että tekee se näkyväksi sen, mikä silminnähtävästi kesti vain vähän aikaa: vanhemmuuden ja sen, että hän todella oli olemassa. Kun on ollut koko lapsensa elämän ajan shokissa ja hätäsektion jäljiltä heikossa hapessa, tällaiset lauseet ovat monessa surun vaiheessa yllättävän tärkeitä: se tapahtui ihan oikeasti, minä olen ihan oikeasti äiti ja hän on ihan oikeasti minun lapseni, vaikka hän onkin kuollut. Kolmanneksi, tällainen ikuinen yhteys tuntuu hyvin lohdulliselta vastavoimalta kuoleman lopullisuutta vastaan.

Kokonaisarvosana: 10/10.

Ensi viikolla vielä viisi uutta lausetta ja kokonais-ranking! Stay tuned! Ja tosi mielellään saa kertoa kommenttikenttään omia ajatuksiaan lohtulauseista.