Suru ja uusi raskaus

Emme enää sure ainoan lapsemme kuolemaa. Suremme esikoisemme kuolemaa. Surun kumiseva tyhjyys saa täytettä, joka ei korvaa menetettyä lasta, mutta täyttää lamauttavaa tyhjyyttä.

Äitienpäivän tunnelmia

Suru on edelleen jokaisessa solussa läsnä enkä mitään haluaisi niin paljon kuin lapseni takaisin. Silti minusta tuntuu, että voin tänä äitienpäivänä paremmin, kuin olisin ikinä uskonut silloin vuosi sitten.

Kohtaaminen haudalla

En oikeastaan muista mitä kaikkea siinä juttelimme, mutta muistan sen voimakkaan yhteyden, auringonvalon, haustausmaan rauhan ja aurinkolasien alla valuvat kyyneleet.

Sano mua äidiksi

Se, että meidän esikoisemme kuoli, on pohjattoman surullista. Suren kaikkea mitä hän ei koskaan saa kokea, oppia ja tuntea. Samaan aikaan hänen lyhyt visiittinsä maanpäällä mullisti meidän elämämme paitsi surun kautta, myös sillä tavalla kun lapset aina mullistavat vanhempiensa elämän: meistä tuli äiti ja isä.