Vauvan hautajaiset

Hei taas! Suomi on poikkeustilassa ja käsiä pestään, mutta minä täällä vaan vietän tänään taas yhtä vuosipäivää. Tänään tulee nimittäin vuosi Supersankarin hautajaisista. Silloin vuosi sitten olin aivan hukassa siitä, miten hautajaiset järjestetään. Silti tuntui kauhean tärkeältä järjestää ne niin hyvin kuin pystyy. Siksi omaksi ja ehkä muidenkin avuksi muistelen hautajaisia vähän tänään.

Muistan tosiaan olleeni jo sairaalassa hirveän ahdistunut siitä, miten me edes osaamme järjestää hautajaiset. Emme olleet koskaan järjestäneet hautajaisia ja siinä kohtaa seuraavan päivän ajattelu herätti jo muutenkin tuskallista ahdistusta. Hautajaisten järjestäminen omalle vauvalle tuntui käytännön tasolla mahdottomalta haasteelta, johon taidot ei vaan riitä. Emotionaalisesti se tuntui tietysti ihan samanlaiselta möröltä, johon en uskonut pystyväni. Olin siis paniikissa siitä, että jouduimme järjestämään vauvalle hautajaiset ja siitä, osaisimmeko ja pystyisimmekö me siihen.

Saimme vinkkejä käytännön järjestelyihin sairaalapastorilta ja pääsimme niiden avulla alkuun hautajaisten järjestämisessä heti kotiin päästyämme. Sairaalapastori esimerkiksi vinkkasi googlaamaan vauvan arkkuja ja uurnia. Muistan meinanneeni oksentaa tämän keskustelun aikana. Ajatus vauvan arkkujen googlaamisesta tuntui niin vastenmieliseltä, kun oli vasta googlaillut vaunuja ja turvakaukaloita. Lopulta päädyin kuitenkin googlaamaan niitä arkkuja ja uurnia, koska hautaustoimistollamme oli vain yksi malli vauvan arkuksi eikä se tuntunut yhtään omalta.

Jälkikäteen olen tyytyväinen, että jaksoin nähdä vaivaa siinäkin irvokkaassa tilanteessa sen eteen, että löysin mahdollisimman hyvän arkun vauvallemme. Vauvan hautajaisissa on juuri se valtava ristiriita, että jo itse tilaisuuden järjestäminen tuntuu jo ajatuksena niin väärältä ja kamalalta, mutta toisaalta se on ainoa juhla ja yksi vähistä konkreettisista asioista, mitä enää on lapsen eteen tehtävissä. Uskon oikeasti, että jos hautajaisissa olisi ollut joku asia, joka olisi tuntunut tosi vieraalta meille, se olisi harmittanut jälkikäteen.

Kun käytännön järjestelyissä pääsi alkuun, se itselläni myös ihan pikkuisen helpotti oloa. Auttoi, kun oli jotain mitä puuhastella ja ajatella. Auttoi, kun sai tunteen siitä, että on saanut asioita eteenpäin, vaikka muuten onkin lähinnä ihmiszombi. Vaikka oikeasti kyllä itse lähinnä kuuntelin kun mies hoiti asioita seurakunnan kanssa, hautaustoimiston kanssa, papin kanssa. Mutta silti. Hautajaisjärjestelyillä oli rahtusen verran terapeuttinen vaikutus.

Saimme onneksi hautajaisjärjestelyihin paljon apua ja tajusimme sitä myös pyytää. Hautaustoimisto hoiti kaikki kuljetukset kappelille ja krematorioon, meillä ei olisi ollut siihen voimia. Yksi Supersankarin tädeistä hoiti pitopalvelun kautta tarjoilut hautajaisiin. Supersankarin kummitäti taas teki ihanan kuva- ja tekstialbumin hautajaisiin. Se oli todella tärkeä, koska vain harva läheisistämme ehti tavata Supersankarin ja albumin kautta heillä oli ikään kuin mahdollisuus tutustua häneen. Samalla albumista jäi meille kaunis muisto.

Joitakin asioita tuntui tärkeältä tehdä itse. Kirjoitin, yllätys yllätys, runon hautajaisiin, jonka pappi luki muistotilaisuudessa luki. Myös musiikkien valinta tuntui meille tärkeältä. Meillä oli ihana pappi, joka osasi luoda hautajaistilanteesta jotenkin lohdullisen sen kamaluudesta huolimatta. Hän laittoi meidät siunaustilaisuudessa istumaan puolikaareen sen sijaan, että olisimme tuijotelleet toistemme selkiä. Hän otti muistotilaisuudessa puheenjohtajan roolin ja antoi meille tilan surra ja muistella isännöinnin ja emännöinnin sijaan.

Muistoni hautajaispäivästä ovatkin nyt vuosi jälkikäteen enemmän lohdulliset kuin kauhun sävyttämät. Me selvisimme siitä päivästä. Tilaisuus oli kaunis ja jollain oudolla tavalla lohdullinen. Se oli meidän Supersankarimme ainoa juhla. Ja me toteutimme sen niin hyvin kun siinä tilanteessa osasimme.

Voimia kaikille, joille hautajaiset ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän ajankohtainen asia. Sydämestäni toivon, ettei Korona estä kenenkään kohdalla pitämästä näitä viimeisiä juhlia. Ja voimia myös epidemian keskellä elämiseen meille kaikille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s