Pähkinäuutinen

Hyvää juhannuksen jälkeistä maanantaita! Myönnän tänään tehneeni tahallisesti kryptisen otsikon, jonka sisältö aukeaa selittelemättä lähinnä niille, jotka ovat joutuneet oppimaan lapsikuolemaslangin oman tai läheisen menetyksen kautta. Sen verran voin heti paljastaa, että kontekstista huolimatta pähkinäuutinen on ilman muuta iloinen ja onnekas uutinen!

Pähkinä on nimittäin Suomessa enemmän tai vähemmän vakiintunut termi sille, mitä englanninkielessä kutsutaan termillä rainbow baby. Kyseessä on siis menetyksen jälkeen syntyvä lapsi. Pähkinäuutinen tarkoittaa siis sitä, että me odotamme Supersankarille pikkusisarusta! Laskettu aika on syksyllä.

Ei liene yllätys, että tämä raskaus ja sen julkistaminen ovat täynnä tunteita. Tämä ei ole se raskaus, josta ilmoitetaan niin että meille tulee vauva. Tämä on raskaus, jossa ilmoitetaan, että me odotamme vauvaa. Epävarmuus ja pelko ovat väistämättä läsnä. Samaan aikaan olen niin kiitollinen siitä, että ylipäänsä olen raskaana, että välillä meinaan pakahtua. Siihen ajatukseen nojaan vaikeina hetkinä. Kukaan ei voi edelleenkään luvata että meille syntyy syksyllä elävä vauva. Mutta tässä hetkessä minä olen raskaana ja tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Tunteita siis riittää niin kuin väkeä rannalla näillä keleillä. Onneksi on vertaisystävältä saatu suojelushaltija, terapia, läheiset ja tämä blogi. Tämä blogi siis tuskin muuttuu iloiseksi odotusblogiksi, mutta väistämättä pähkinäraskautta ja siihen liittyviä tunteita ja muita asioita tulee käsiteltyä. Surun rinnalle kasvaa konkreettisesti jotain uutta. Jotain joka ei vie surua pois, mutta oletettavasti taas muuttaa elämää surun kanssa johonkin suuntaan. Jotain, joka taas muuttaa elämää kokonaisvaltaisesti.

Jos en inhoaisi matkametaforaa, kirjoittaisin että toivon, että pysytte mukanani tällä hullulla matkalla kohti kahden lapsen äitiyttä. Matkalla, jossa kuolleen lapsen äitiys tulee olemaan mukana aina ja ikuisesti niin monella tavalla. Mutta koska tosiaan inhoan matkametaforaa, sanon vaan että pysy mukana, kun saan surun ja kuoleman lisäksi kokea vähän iloa ja elämää; siihen yritän uskoa. Ja pelkoa ja epävarmuutta; sen yritän hyväksyä. Kaiken kaikkiaan, olen ihan valtavan etuoikeutettu, kun saan kokea vielä tämän uuden raskauden.

Tsemppistä helteisiin erityisesti niille, joiden mieli ei ole synkassa kukkivan kesän ja iloisena loistavan auringon kanssa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s