Suremisen kauneus ja rumuus
Aika usein suru ei tunnu yhtään kauniilta, ei edelleenkään vaikka olen kehuskellut oppineeni elämään sen kanssa jotenkin. Kun itkee naamansa turvoksiin tai putsaa lapsensa hautaa linnunkakasta, se ei ole kaunista.
Kategoria: suru
Oi kuolema, miks oot niin vaikea?
Uskon edelleen, että kuolemasta voi ja pitää puhua myös muista näkökulmista, kuin surun ja menetyksen näkökulmasta. Haluan uskoa, että niin laajaan kysymykseen kuin kuolema, suru ja menetys ovat vain yksi näkökulma muiden joukossa.
Uskonko vieläkään surusta selviytymiseen?
Mieli ja keho parantuvat, elpyvät. Ehkä riippumatta siitä, että olen päättänyt ettei minun tarvitse selviytyä surusta, ehkä juuri siksi.
Huumori ja kuolemansuru
Huumori voi tärkeä selviytymiskeino suruelämässä. Jos kohtaat lapsensa menettäneen, en kuitenkaan suosittele ns. menemään vitsillä sisään eli lohduttamaan huumorin keinoin.
On kulunut vuosi
On kulunut vuosi. Minulta kysytään paljon, mikä fiilis. Totuus on, että en oikein tiedä.
Suru ja tietoinen läsnäolo
Kun lapsi kuolee, sekä menneisyys, nykyhetki että tulevaisuus tuntuvat olevan täynnä tuskaa. Kun näistä kolmesta saa kaksi edes sekunniksi pois mielestä, se helpottaa.
Suru laittaa aivot sekaisin
Minun on hyväksyttävä, että olen koko elämäni jollain tapaa surullinen. Ehkä vielä vaikeampaa on kuitenkin hyväksyä, että olisin koko elämäni huonomuistisempi, joustamattomampi ja enemmän rutiineja sekä järjestystä tarvitseva kuin ennen.
Suru laittaa kropan sekaisin
Lapsen kuolemaan ei voi valmistautua psyykkisesti eikä sosiaalisestikaan, mutta fyysinen puoli on silti yllättänyt eniten.
Surusta puhumisen ärsyttävä vaikeus
Kun minä en vielä ollut kohdannut Suurta Surua, ajattelin, että sureva ihminen ei varmaan halua puhua surustaan, koska se on niin kauhean raskas asia. Että ei nyt väännetä veistä haavassa. Olin sitten hiljaa tai puhuin muista asioista tai yritin piristää!!!!! Jestas.
Surusta selviytyminen. Mitä hemmettiä se meinaa?
Mitä surusta selviäminen tarkoittaa? Minun surusta selviämistäni on opetella hyväksymään se, että koko minun loppuelämäni minun lapseni on kuollut. Siinäpä opeteltavaa yhdelle elämälle. Saatan silti yrittää opetella myös pysymään sup-laudan päällä seisaallaan, soittamaan ukulelea ja laulamaan jonkun metal-biisin karaokessa uskottavasti. Sitten joskus, kun jaksan.
kuolemawashere.com 