Suru ja tietoinen läsnäolo

Moi taas! Tänään kirjoitan, jos ei nyt harrastuksestani niin vähintään kiinnostuksenkohteestani mindfulnessistani, jota kaiketi suomennetaan yleisesti tietoisuustaidoiksi tai tietoiseksi läsnäoloksi. Pohdin sitä, onko tietoisesta läsnäolosta ollut mitään hyötyä surussani.

Olin kuullut tietoisesta läsnäolosta ensimmäisen kerran varmasti jo joskus yli kymmenen vuotta sitten. Kunnolla perehdyin siihen kuitenkin vuonna 2013 ollessani masennusjakson vuoksi hoidossa. Luin Åsa Nilsonnen teoksen Kuka ohjaa elämääsi ja kävin parikin aiheeseen liittyvää kurssia. Koen että tietoisuustaidot ja hyväksyvä läsnäolo olivat ihan keskeinen avain masennuksen selättämiseen ja parempaan vointiin.

Minulle tärkeää tietoisessa läsnäolossa olivat (ennen lapsen kuolemaa) erityisesti seuraavat näkökulmat: a) kaikkea ei tarvitse arvottaa. Asiat voivat vaan olla ilman että tarvitsee miettiä ovatko ne hyvä vai huonoja. Omille ja muille teoille tai elämän tapahtumille ei tarvitse aina olla tuomari, vaan voi olla vaan tarkkailija. b) Tunteita on mahdotonta hallita, ajatuksia on vähän helpompi. Jos ahdistaa, ei auta sanoa itselleen, että nyt ei saa ahdistaa. Mutta voi yrittää ajatella vaikka, että olen ihan ok tyyppi, vaikka ahdistaakin. c) omaan hengittämiseen keskittyminen auttaa monessa tilanteessa. Se muistuttaa ensinnäkin siitä, että on yhä hengissä. Lisäksi se auttaa kohdistamaan huomion juuri tähän hetkeen sen sijaan että vatvoisi menneitä tai pelkäisi tulevaisuutta.

En kuulkaa todellakaan meditoinut erityisen säännöllisesti, varsinkaan pitkiä aikoja, vaan noudatin yths:n psykologin vinkkaamaa sekunnin zen, minuutin meditaatio-tekniikkaa. Iltaisin saatoin tehdä ns. kehoskannauksen eli hengitellä ja kuulostella kehon eri osien tuntemuksia järjestyksessä varpaista päähän. Hankalissa tilanteissa muistutin itseäni olemaan enemmän tarkkailija kuin tuomari. Näillä keinoilla pärjäilin pääni kanssa hyvin vuosikausia. Sitten tuli hetki, jolloin kaikki muuttui.

Suru toi mukanaan niin valtavan läjäyksen erilaisen tunteita ja kokonaisvaltaista kaaosta, että tuntui kuin kaikki oppimani lentäisi romukoppaan kerralla ja ihan tahtomattani. Yhtäkkiä tuntui että olen ihan keinoton surun, ahdistuksen ja epätoivon kanssa. Tietoisuustaidoista monesti kuulee sanottavan, että niitä kannattaa harjoitella silloin kun voi edes suht koht hyvin, jotta ne olisi helpompi ottaa käyttöön silloin, kun niille on todellista tarvetta, eli kun ei voi hyvin. Kuten aiemminkin todettu, minusta lapsen kuolemaan ei kuitenkaan voi emotionaalisesti oikein valmistautua. Se on niin valtava asia, että väitän että se laittaa sekaisin, vaikka kuinka osaisi keskittyä hetkeen ja olla itselleen armollinen.

En kuitenkaan väitä, ettei tietoisesta läsnäolosta olisi ollut mitään hyötyä kuluneen vuoden aikana. Olen teksteissäni usein käsitellyt hyväksyntää ja se on ollut kyllä monesti vaikeat tilanteet aukaiseva avain myös surussa. Lapseni kuolemaa en voi hyväksyä, eikä minun tarvitsekaan. Sen sijaan voin yrittää hyväksyä sen, että tänään on vaikea päivä. Että tänään olen surullinen eikä kiinnosta mikään. Ja toisaalta senkin, että tänään nauran kippurassa ja minulla on hauskaa. Elämä olisi vielä vaikeampaa, jos erilaisia tunteita vastaan yrittäisi taistella. Se kun on hyvinkin inhimillinen reaktio, mutta ainakin itselläni usein pahentaa vaan oloa.

Lisäksi, olen aiemminkin senkin sanonut, että olen saanut paljon lohtua siitä ajatuksesta, ettei tarvitse jatkaa kuin hetki kerrallaan. Kun lapsi kuolee, sekä menneisyys, nykyhetki että tulevaisuus tuntuvat olevan täynnä tuskaa. Kun näistä kolmesta saa kaksi edes sekunniksi pois mielestä, se helpottaa. Kun antaa itselleen luvan ihan oikeasti olla ihan vaan nyt tässä hetkessä ja jaksaa edes joskus tarkkailla itseään ja ympäristöään ihan vaan tässä hetkessä, se helpottaa.

Toisaalta, surussa on usein ihan erilainen tarve muistella ja pitää kiinni menneestä, kuin normaalisti. Tämä hetki menettää merkityksensä, kun se mikä on kaikista tärkeintä, on menneisyydessä. Olen kuullut tietoisuustaitoihin liittyvää kritiikkiä juuri siitä näkökulmasta, että siinä keskitytään liikaa nykyhetkeen, kun esimerkiksi juuri surussa voi oikeasti olla tarpeellisempaa kohdistaa huomio menneeseen. Muistot ja tapahtuneen käsittely kun ovat ihmiselle monesti surussa elintärkeitä.

Minä jotenkin haluan ajatella, että surussa menneisyys yhdistyy nykyhetkeen. Meidän supersankari on osa jokaista hetkeä, jonka elämässäni hänen jälkeensä elän. Ajattelen, että oman hyvinvointini kannalta on olennaista ajatella se nimenomaan näin päin. Jos vuositolkulla ajattelisin, että nykyhetkeni on kiinni Supersankarin kuolemassa ja kelaisin niitä kuoleman hetkiä uudelleen ja uudelleen miettimättä yhtään, mitä minulle kuuluu nyt, voisin varmasti huonommin.

Eli, vaikka heti lapsen kuoleman jälkeen tuntui, että tietoinen läsnäolo ja siihen liittyvät taidot valuivat kyyneleiden mukana nenäliinaan, niin pikku hiljaa kaivan niitä uudestaan elämääni. Etsin uutta tapaa olla hetkessä läsnä, Supersankarin muisto jatkuvasti mukanani. Välillä keskittyminen on helpompaa, välillä vaikeampaa. Senkin minä yritän hyväksyä.

Hyvää tammikuun viimeistä viikkoa. Täällä kerätään voimia helmikuuhun ja hengitellään! Hengitelkäähän tekin!

4 thoughts on “Suru ja tietoinen läsnäolo

  1. Kiitos hienosta tekstistä! Minä en ole menettänyt lasta, mutta takana on melko tuore aviero ja olen pohtinut paljon näitä samoja kysymyksiä läsnäolosta ja tunteiden hyväksymisestä. Tekstisi myötä päätin perehtyä paremmin mindfulnessiin. Mukavaa viikkoa sinulle! 😊

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti palautteesta, monenlaisissa elämän kriiseissä nämä hyväksynnän ja läsnäolon kysymykset varmasti eri tavoilla nousevat. Antoisaa lisäperehtymistä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s