On siis kevät

Kuitenkin taitaa olla niin, että kun on kokenut jotain tarpeeksi mullistavaa, kaikki aiempi menettää merkityksensä. Kevät ei tule enää koskaan olemaan entisensä, eikä sen tarvitsekaan olla.

Asioiden oikeat mittasuhteet

Pikkuasiat menevät minulla edelleen tunteisiin, ehkä jopa enemmän kuin ennen. Arjessa arkkiviholliseni ei ole kuolema. Arkkivihollisiani ovat esimerkiksi erilaisten elintarvikepakkausten muovikääreet, jotka eivät koskaan voi aueta nätisti.

Surun seurassa poikkeustilassa

Itse asiassa, Suru itsessään näyttää tällaisessa härdellissä viimein jopa sen lempeämmän puolensa. Jollain oudolla tavalla on lohdullista, että vaikka maailma on kaaoksessa, minulla on muistot supersankarista, joihin uppoutua. Hautausmaalla poikkeustilasta ei ole merkkiäkään.

Neljä vuodenaikaa vauvan kuoleman jälkeen

Niin se on, kohta 12 täysikuuta on eletty Supersankarin kuoleman jälkeen. Aika monta myrskyä ja sadekuuroa sen jälkeen, kun sain ensimmäisen ja viimeisen kerran pitää vauvaamme sylissä. Kaikki neljä vuodenaikaa maailman suurimman menetyksen jälkeen. Ja toistaiseksi hengissä ja semijärjissään.

Oodi hautausmaalle

Minusta on tullut hautausmaamutsi. Olisin niin paljon mieluummin mikä tahansa muu -mutsi. Futismutsi tai tanssimutsi vaikka. Mutta enpä saanut valita.