Nyt on niin, että tällä hetkellä tässä elämäntilanteessa olen kurkkuani myöten täynnä hetkessä elämistä tai siltä ainakin tuntuu. En jaksaisi enää yhtään hengitellä syvään ja havainnoida ympäristöä tässä hetkessä ja hyväksyä sitä, etten voi vaikuttaa menneisyyteen tai nykyisyyteen ja olla kiitollinen siitä että juuri nyt kaikki on hyvin.
Elokuu täynnä etappeja: raskaita ja keveämpiä ja yksi joka vie avomerelle.
Kuitenkin taitaa olla niin, että kun on kokenut jotain tarpeeksi mullistavaa, kaikki aiempi menettää merkityksensä. Kevät ei tule enää koskaan olemaan entisensä, eikä sen tarvitsekaan olla.
Pikkuasiat menevät minulla edelleen tunteisiin, ehkä jopa enemmän kuin ennen. Arjessa arkkiviholliseni ei ole kuolema. Arkkivihollisiani ovat esimerkiksi erilaisten elintarvikepakkausten muovikääreet, jotka eivät koskaan voi aueta nätisti.
Itse asiassa, Suru itsessään näyttää tällaisessa härdellissä viimein jopa sen lempeämmän puolensa. Jollain oudolla tavalla on lohdullista, että vaikka maailma on kaaoksessa, minulla on muistot supersankarista, joihin uppoutua. Hautausmaalla poikkeustilasta ei ole merkkiäkään.
Suru on työtä. Siitä ei tosin makseta palkkaa, eikä se tosiaan ole projektityötä eikä vuorotyötä, vaan enemmänkin ympärivuorokautinen eläkevirka.
Niin se on, kohta 12 täysikuuta on eletty Supersankarin kuoleman jälkeen. Aika monta myrskyä ja sadekuuroa sen jälkeen, kun sain ensimmäisen ja viimeisen kerran pitää vauvaamme sylissä. Kaikki neljä vuodenaikaa maailman suurimman menetyksen jälkeen. Ja toistaiseksi hengissä ja semijärjissään.
Enää ei ole se vuosi, jolloin minusta tuli äiti. Ei enää se vuosi, jolloin lapseni syntyi ja kuoli. Se tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja haikealta ja sitten toisaalta ei juuri miltään.
Minusta on tullut hautausmaamutsi. Olisin niin paljon mieluummin mikä tahansa muu -mutsi. Futismutsi tai tanssimutsi vaikka. Mutta enpä saanut valita.
Harva (en minä ainakaan) tulee ajatelleeksi kaikkea niitä käytännön asioita, joita kuolemansurun keskellä joutuu tekemään. Tässäpä siis valaiseva lista käytännön asioista, joita jouduin ja päädyin tekemään vauvamme kuoltua.
kuolemawashere.com 