Välikiitos
Kiitoksia vuoden lopun kunniaksi. Ei sitäkään vähää huumoria eikä nokkeluutta, puhdasta kiitollisuutta vain.
Kategoria: Yleinen
Oman elämäni inside out
Pieni epäjoulutarina Tunteista ja niiden edesottamuksista yhden surevan aivoissa.
Vuoden 2019 parhaat biisit kuolemansuruun
Top 5 -lista surukuulokkeissa soivista 2019 julkaistuista biiseistä lyhyine esittelyineen.
Parhaat lohturuoat ja kohti joulua
Kuolemansurun keskelläkin on pakko syödä jotain.
Ajatuksia kuolemasta ja sen pelosta
Lopputulemani kuolemapohdinnoissani on tiivistettävissä pariin lauseeseen: Kuolema on luonnollista. Siihen voi varautua käytännössä jotenkin, emotionaalisesti ei mitenkään.
Suru laittaa aivot sekaisin
Minun on hyväksyttävä, että olen koko elämäni jollain tapaa surullinen. Ehkä vielä vaikeampaa on kuitenkin hyväksyä, että olisin koko elämäni huonomuistisempi, joustamattomampi ja enemmän rutiineja sekä järjestystä tarvitseva kuin ennen.
Suru laittaa kropan sekaisin
Lapsen kuolemaan ei voi valmistautua psyykkisesti eikä sosiaalisestikaan, mutta fyysinen puoli on silti yllättänyt eniten.
Oodi hautausmaalle
Minusta on tullut hautausmaamutsi. Olisin niin paljon mieluummin mikä tahansa muu -mutsi. Futismutsi tai tanssimutsi vaikka. Mutta enpä saanut valita.
Kateus ja katkeruus lapsen kuoleman jälkeen
Olen löytänyt itseni julkisella paikalla hillitsemästä itseäni huutamasta lapsiaan toruvalle väsyneen oloiselle vanhemmalle, että mitäs siinä huudat, sun lapsi on sentään elossa. Olen löytänyt itseni julkisella paikalla hillitsemästä itseäni huutamasta itkevälle lapselle, että mitäs siinä huudat, sinä saat sentään olla elossa.
Lohtu ja toivo lapsen kuoleman jälkeen
Olen tullut siihen tulokseen, että ainakin minulle lohtu ja toivo ovat niin kuin oppi, niitä ei voi kaataa päähäni vaan minun on ihan itse kaivettava ne jostain.
kuolemawashere.com 