Tämä syvän tuskan vuosi vaihtuu uuteen huomenna ja minä saan taas vaihtaa sitä ihan mahtavien ystävien kanssa, ihan niin kuin jo yli kymmenen vuotta olen saanut. Vaikka vuosi on ollut universumin hirvein, on minusta ihan tervettä välillä kaivaa niitä pieniä hyviä hippusia esiin. Se auttaa pysymään järjissään. Vuoden vaihtumisesta ja näistä ystävistä inspiroituneena halusinkin kirjoittaa vuoden vikaksi postaukseksi kiitos-postauksen. Tästä ei kauheasti huumoria eikä nokkeluutta löydy. Saan ne istumaan suruun, ahdistukseen, kauhuun ja pelkoon, mutta kiitollisuuteen en.

Kiitos sinulle sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, joka onnittelit minua äitiydestä, vaikka lapseni oli kuollut. Kiitos sinulle ammattilainen, joka et antanut neuvoja pyytämättä, vaan kysyit ja kuuntelit. Kiitos sinulle, joka näit tarpeeni pysähtyä, surra ja toipua ja kirjoitit minulle sairaslomaa. Kiitos sinulle kampaaja/hieroja/asiakaspalvelija joka uskalsit kohdata suruni, etkä vaihtanut heti puheenaihetta.

Kiitos sinulle vertaistukihenkilö, joka jaksoit kuunnella ja kysellä viikottain ja ymmärsit minua ehkä paremmin kuin kukaan muu. Kiitos että kannustit minua olemaan luova ja toteuttamaan itseäni ja suruani. Kiitos sinulle vertainen, joka jaoit tarinaasi ja jonka kanssa saimme yhdessä muistella lapsiamme vertaistukiryhmissä. Kiitos sinulle, jonka kanssa sain yhden taianomaisen viikonlopun kirjoittaa suruani urakalla ulos ja jatkaa yhdessä vielä sen jälkeenkin. Kiitos sinulle, joka uskalsit ottaa yhteyttä heti lapseni kuoleman jälkeen ja joka olet kannatellut minua niin monella tavalla samaan aikaan ystävänä ja vertaisena.

Kiitos sinulle ystävä, sukulainen, tuttava, joka laitoit viestiä heti kuultuasi lapsemme kuolemasta. Kiitos sinulle, joka lähetit kukkia (niitä oli niin paljon, että jouduimme laittamaan osan oluttuoppeihin, kun maljakot loppuivat.) Kiitos sinulle, joka sanoit, että mitä vaan tarvitsemme, olet siellä. Kiitos sinulle, joka sytytit työpaikalle kynttilän meidän lapsemme muistoksi.

Kiitos sinulle lapsi, joka teit lumienkelin supersankarille. Kiitos sinulle, joka piirsit sydämen kirjeeseen ja kirjoitit ymmärtäväsi, jos en jaksa tulla sinua tapaamaan, mutta toivoit sitä. Kiitos sinulle, joka piirsit kuvia supersankarille ja supersankarista. Ja sinulle, joka tulit suoraan koulusta pitämään minulle seuraa.

Kiitos sinulle ystävä, joka lähetit tai annoit minulle esineen, joka muistutti sinua lapsestani. Kiitos sinulle, joka suostuit tapaamaan minua julkisella paikalla, vaikka huutoitkuherkkyyteni oli 99,9 %. Kiitos sinulle, joka ymmärsit, etten voi luvata jaksanko tulla. Kiitos sinulle joka pyysit nähdä kuvia ja videoita lapsestani. Kiitos sinulle joka kysyit avasiko lapsemme silmiään tai minkä värinen tukka hänellä oli. Kiitos sinulle, joka halusit käydä haudalla kanssani. Ja sinulle, joka muistit kuollutta vauvaamme jouluna.

Kiitos sinulle, joka lähdit laulamaan karaokea minun kanssani. Kiitos sinulle, joka veit minut metsäretkelle, lounaalle, museoretkelle, festareille, huvipuistoon, suppailemaan, kaljalle. Kiitos sinulle, joka tulit minun luokseni tänne paikkaan, jonka takana ei ole yhtään mitään. Kiitos sinulle, joka organisoit minulle ihanan juhannuksen. Kiitos sinulle, joka irrotit minulle aikaasi, vaikka sinulla on omat murheesi ja kiireesi.

Kiitos sinulle, joka ymmärrät että olen yhtä aikaa ihan sama Laura ja samaan aikaan ihan eri ja rikki. Kiitos sinulle, joka kirjoitit että on ihan hevonp*skaa että ihmiselle annetaan sen verran kun jaksaa kantaa. Kiitos sinulle, joka muistutit minua olemaan armollinen itselleni. Kiitos sinulle, joka sanot, että ajattelet meitä usein.

Kiitos sinulle, joka et hylännyt minua. Kiitos sinulle, joka kohtasit minut vaikket tiennyt miten. Kiitos sinulle, joka jaksoit vielä monen kuukaudenkin jälkeen kysyä, kuinka voin suruni kanssa. Sinulle, joka laitat viestiä ja soitat.

Kiitos sinulle, joka olit mukana Supersankarin lyhyessä elämässä ja viimeisissä hetkissä. Kiitos sinulle, joka kannat osaa taakastamme. Kiitos sinulle, joka toit tai laitoit meille ruokaa. Kiitos sinulle, joka olet hoitanut puolestamme käytännön asioita. Kiitos sinulle, joka olet perhettä, meille ja supersankarille.

Ja vielä, kiitos sinulle joka lupasit kaksi ja puoli vuotta sitten kohdata kanssani myötä- ja vastamäet ja olet lupauksesi pitänyt. Sinulle joka oikoluet suuren osan näistä teksteistä. Sinulle, jonka sylissä on koti. Kiitos kun olet meidän lapsemme isä.

Lopuksi, Kiitos sinulle, joka luet blogiani. Kiitos sinulle, joka kannustat minua kirjoittamaan. Kiitos sinulle, joka annat palautetta. Kiitos kun kerrot, mitä olet teksteistäni saanut. Kiitos kun jaat oman kokemuksesi minulle.

Kiitos sinulle, joka olet elämässäni myös ensi vuonna. Voi kunpa Supersankari olisi saanut tavata teidät kaikki. Parempaa uutta vuotta teille kaikille!

Ps. Hankin uuden puhelimen, jossa on suht kelvollinen kamera. Kiitänkin tässä kohtaa kuvapankki Unsplashia ja tästä tekstistä eteenpäin käytän blogissa kuvituskuvina omia otoksiani.