Hei taas! Olet juuri avannut Kuolema was here -blogin ensimmäisen biisilista-postauksen. Nyt kun vuosi lähestyy loppuaan, keräsin yhteen ensin ihan itselleni vuonna 2019 ilmestyneitä kolahtaneita biisejä, jotka ovat tavalla tai toisella auttaneet surun kanssa elämisessä. Julkaisen ensi vuoden puolella oman listansa vanhemmista samaa asiaa ajavista biiseistä. Mut tämä on nyt tällainen ajan hermolla oleva ajankohtaispostaus, top 5 lista taas.

1. Chisu: Ikävä

”Mul on niin ikävä sua/ et se sattuu/ aina mä rakastan sua/ eikä se tuu muuttuu/ ”

Tämä on mielestäni ehkä koko vuoden kovin kappale. Surevaiselle tämä on mielestäni melko täydellinen: sanat ovat osuvat ja ne voi tulkita monenlaiseen ikävään sopiviksi, myös tähän elämää suurempaan, elämänmittaiseen ikävään. Tässä on myös kunnollinen biitti, joka ei kuitenkaan ole liian pirteä. Biisi sopiikin samaan aikaan sekä itkubiisiksi että voimabiisiksi ja siinä on sen taika.

2. Tuomas Kauhanen: OK

”Kun ei pysy pystyssä pää ja sisäl tuntuu ontolt/ mut kun kysytään mä vastaan et oon ok/ mä oon ihan ok joo/ mä oon ihan ok/ vaikken pysty nousee sängystäkään/ mä sanon et oon ok”

Tämä kappale kertoo masennuksesta, mutta olen löytänyt siitä myös surussani voimaa sanoa ääneen ja hyväksyä itsekin, etten ole ihan ok. Eikä tarvitsekaan olla. Haikea melodia on lisäksi itsessään jotenkin lohdullinen. Tmä biisi soi paljon niinä päivinä, kun ei jaksa mitään. Musiikillisesti, olen iloinen Tuomas Kauhasen uudesta suunnasta ja koko Katastrofin sattuessa -EP on ollut kovassa kuuntelussa viime aikoina.

3. MKDMSK feat. Pyhimys: Surullinen klovni

”Mä nauran ku muut itkee ja itken ku muut nauraa/ oon surullinen klovni hattu kouras jaksan laulaa/ kaikki on vaan mulle samaa kauraa/ aina päivästä toiseen ilman mitään mielenrauhaa.”

Tässä kappaleessa on lapsensa kuolemaa surevalle montakin, surullista ulottuvuutta. Kappaleen sanat ovat samaistuttavia, kun surussa tarpoo sekavana ja tuntee ulkopuolisuutta kaikesta. Myös artistiin liittyy oma surunsa: tämäkin kappale julkaistiin postuumisti nuoren räppärin kuoleman jälkeen. Minua koskettaa kappaleessa myös se, että tiedän tämän räppärin äidin olevan niinikään nyt sureva äiti. Niin surullista, mutta niin osuvaa omalle soittolistalleni juuri nyt.

4. Mariska: Minä liityin sinuun

”Käy laulu valehtelemaan/ jos kuulijalle kerrotaan/ et ollaan yhden kerran ainoastaan/ me kohdataan ja muistan sen/ ei tää oo ensimmäinen/ sä kävellyt oot tuhat elämää mua vastaan.”

Olen ollut todella kova Mariska-fani Tarkasta tämä -biisistä alkaen ja odotin kovasti uutta, tänä vuonna ilmestynyttä levyä. Vaikka levy kokonaisuudessaan jäi itselleni vähän valjuksi kokonaisuudeksi, tämä biisi nosti kylmät väreet heti ensikuuntelulla. Vaikka biisi kertoo romanttisesta rakkaudesta, saan siitä paljon lohtua. Biisin sanomahan on se, että kuolema ei erota, vaan elämät ja kohtaamiset jatkuvat ajassa virtana, kuolemasta viis. Lisäksi mahtipontinen sävellys ja sovitus tuovat minulle mieleen nousevan myrskyn, mikä taas tuo väistämättä mieleen meidän Supersankarin.

5. KEiiNO: Spirit in the sky

”I see your spirit in the sky/ When northern lights are dancing (He lå e loi la)/ I hear you calling me at night/ Whenever wind is blowing”

Olen myös kohtuullisen kova euroviisufani ja jaksoin tänäkin vuonna kahlata biisit läpi. Tämä Norjan edustusbiisi kolahti kerrasta sekä minulle että miehelleni niin että tuli molemmille sekä kylmikset että kyynel silmäkulmaan ja se on jo paljon se! On vaikea eritellä, mikä tässä sisäänsä täydellisessä euroviisupoppisbiisissä nimenomaan kuolleen lapsen vanhempana kolahtaa, mutta toki siinä on mystisyyttä, haikeutta ja suruun ja jotenkin Supersankariin assosioituvat lyriikat. Ps. Norjan olisi pitänyt voittaa.

Voimia viikkoon, ensi viikolla maanantai onkin jo aatonaatto ja silloin kerron teille pienen sadun.