Oman elämäni inside out

Hyvää aatonaattoa! Yksi päivä lenkillä mieleeni tuli ajatusleikki ja hirnuin itsekseni kävellessäni, niinpä jaan ajatusleikin nyt myös teille. Tiedättekö animaatioelokuvan Inside out – Mielen sopukoissa? Perusideana siinä on, että tunteista on tehty hahmoja, jotka sitten elelevät elämäänsä ihmisen pään sisällä ja ovat tietenkin suorassa vuorovaikutuksessa ihmisen toimintaan ja elämään. Tästä inspiroituneena annoin omille tunteilleni viime kuukausien ajalle hahmot ja päästin ne touhumaan seuraavaan satuun. Olkoon sitten vaikka joulusatu vaikkei liitykään jouluun niin yhtään mitenkään.

Eräänä talvisena päivänä erään pirkanmaalaisen naisihmisen päässä hengailivat kaikessa rauhassa Odotus, Into ja Mielenrauha. Ne istuskelivat keinutuolissa ja joivat Rooibosta. Ihan chillisti. Ehkä kuuntelivat Ibeä tai Drakea.

Yhtäkkiä sisään astui Shokki mukanaan pikkusisaruksensa Järkytys ja Hämmennys. Koska shokki omasi shamaani-taitoja, manasi hän Odotuksen, Innon ja Mielenrauhan toiselle planeetalle, sytytti keinutuolit tuleen, muutti rooiboksen kiljuksi ja laittoi gettoblasteriin Parhaimmat liitutaulun vingutteluäänet -kokoelmalevyn. Sen soidessa Shokki, Järkytys ja Hämmennys alkoivat tinttaamaan kiljua ja hyppimään tasajalkaa liian isot hiihtomonot jalassa.

Shokki, Järkytys ja Hämmennys tamppasivat koko yön liitutaulun vingutuksen tahtiin eivätkä osoittaneet väsymyksen merkkejä. Seuraavana päivänä he päättivät kutsua mukaan ystävänsä Surun. Surulla oli paksu musta viitta ja terävät kynnet.

Viikkojen ja kuukausien kuluessa bileet jatkuivat. Shokki, Järkytys ja Hämmennys vaihtoivat kiljun välillä halpaan viskiin, välillä lasoliin ja rääkyivät lähes tauotta liitutaulun vingutuksen tahtiin. Suru lähinnä heilutteli paksua samettiviittaansa ympäriinsä päivät pitkät ja teroitteli kynsiään.

Välillä bileisiin kutsuttiin mukaan myös Katkeruus, Syyllisyys ja Pelko. Ne toivat juhliin pihlajanmarjoja ja etikkasipsejä. Katkeruus tykkäsi tanssia Mamban tahtiin, Syyllisyys porata seiniin reikiä ihan huvikseen ja Pelko vaania kiljutonkkien takana ja säikäytellä sieltä käsin kaikkea mikä liikkui.

Eräänä päivänä kuukausia myöhemmin bileisiin asteli Ahdistus itsevarmana ja tilansa ottavana. Se päätti, että jonkun on lähdettävä. Shokki sai mennä, koska se oli eniten väsynyt jatkuvaan juhlimiseen. Ahdistusta ei kiinnostanut tanssiminen, vaan se lähinnä makoili kaikkien muiden yläpuolella, venytteli raajojaan ja haisi pahalta.

Koska tämän pirkanmaalaisen naisen aivoissa tila oli rajallinen ja bileet jatkuneet jo kuukausia, Järkytys, Hämmennys, Pelko, Katkeruus ja Ahdistus eivät enää jaksaneet bailata koko aikaa, vaan ne kävivät välillä toisaalla ja palasivat bileisiin aina vaan harvemmin. Suru oli sen sijaan päättänyt asettua taloksi. Se oli tehnyt seinään naulan viitalleen ja sisustanut (aivo)huoneen mieleisekseen: synkäksi mutta pehmeäksi.

Ja niin oli kerran ja yhä tapahtuu. Järkytyksen, Hämmennyksen, Pelon, Katkeruuden ja Ahdistuksen käydessä yhä harvemmin, Kiitollisuus ja Toivo ovat uskaltautuneet paikalle aina välillä. Ne vaihtavat tullessaan levyn R’n’b-kokoelmaan ja tuovat mukanaan hattaraa ja kissanpentuja. Välillä ne varovasti harkitsevat huoneen jakamista verholla, jotta ne voisivat jäädä asumaan sulaan sopuun Surun kanssa. Vielä Suru ei tähän ole suostunut, mutta sallii Toivon ja Kiitollisuuden tihenevät vierailut.

Sen pituinen se. Rauhallista joulua kaikille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s