Kohtaaminen haudalla
En oikeastaan muista mitä kaikkea siinä juttelimme, mutta muistan sen voimakkaan yhteyden, auringonvalon, haustausmaan rauhan ja aurinkolasien alla valuvat kyyneleet.
En oikeastaan muista mitä kaikkea siinä juttelimme, mutta muistan sen voimakkaan yhteyden, auringonvalon, haustausmaan rauhan ja aurinkolasien alla valuvat kyyneleet.
Oma listani perusturvallisuuden tunteen tukemiseen. Pätee suurilta osin sekä vauvan kuolemaan että pandemian aiheuttamaan poikkeustilaan.
Pikkuasiat menevät minulla edelleen tunteisiin, ehkä jopa enemmän kuin ennen. Arjessa arkkiviholliseni ei ole kuolema. Arkkivihollisiani ovat esimerkiksi erilaisten elintarvikepakkausten muovikääreet, jotka eivät koskaan voi aueta nätisti.
Tänään en puhu koronasta mitään, vaan käsittelen yhden ison palan tästä vauvansa menettäneen karvaasta kakusta: tyhjän sylin ja vauvahaaveet.
Itse asiassa, Suru itsessään näyttää tällaisessa härdellissä viimein jopa sen lempeämmän puolensa. Jollain oudolla tavalla on lohdullista, että vaikka maailma on kaaoksessa, minulla on muistot supersankarista, joihin uppoutua. Hautausmaalla poikkeustilasta ei ole merkkiäkään.
Tasan vuosi Supersankarin hautajaisista. Mietteitä ja muistikuvia maailman kamalimmasta ja samalla kauneimmasta tilaisuudesta.
Voin aivan rehellisesti myöntää, että olen huomattavasti huonompi puhumaan surusta kuin kirjoittamaan siitä. Koska on paljon asioita, joita haluan surustani ja Supersankarista kertoa maailmalle, kirjoittaminen on kiitollista.
Huumori voi tärkeä selviytymiskeino suruelämässä. Jos kohtaat lapsensa menettäneen, en kuitenkaan suosittele ns. menemään vitsillä sisään eli lohduttamaan huumorin keinoin.
Blogin järjestyksessän toinen musapostaus: Top 5 -lista surukuulokkeissa soivista biiseistä vuosien varrelta lyhyine esittelyineen.
On kulunut vuosi. Minulta kysytään paljon, mikä fiilis. Totuus on, että en oikein tiedä.