Hei taas ja hyvää pääsiäistä! Havahduin siihen, ettei blogissa ole ollut pitkään aikaan rakastamiani top 5-listoja, joten tänään on! Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että lapsen kuolema on omalla kohdallani ainakin tilapäisesti heikäntänyt sellaista perusturvallisuuden tunnetta, jossa osaisi luottaa elämään. Saman tekee tämä maailmanlaajuinen pandemia varmasti monelle, itsellenikin vähäsen. Siksi teen tänään listan asioista, jotka minua auttavat tilkitsemään puutteellista perusturvallisuuden tunnetta. Listani ei luultavasti auta ketään muuta, mutta ehkä se auttaa edes miettimään, mitä omassa listassasi olisi. Sekin voi olla ihan hyödyllistä.

5. Somen ja uutisten rajaaminen

Vauvan kuolema herätti siihen, että maailmassa on olemassa miljoonia asioita, joihin minä tai joku läheinen voi kuolla. Tämä ajatus sitten taas herätti kovan tiedonjanon eri sairauksista, todennäköisyyksistä eri onnettomuuksille jne. Tieto helpottaa pelkoa ja ahdistusta monesti, mutta ei kokemukseni mukaan monestikaan silloin, kun on valmiiksi kovin ahdistunut. Silloin kun ei oikein osaa rajoittaa tiedon määrää eikä lukea sitä neutraalein silmin. Ihan sama voi olla tilanne tässä koronatietotulvassa. Liika tieto voikin pelkojen hellittämisen sijaan pahentaa niitä ja siten tehdä olosta turvattomamman. Siksi tätä somen ja uutisten rajaamista kannattaa ihan oikeasti harkita. Voi esimerkiksi tehdä niin, että antaa itselleen puoli tuntia tunnin päivässä lukea uutisia. Ja sitten yrittää pitää siitä kiinni, edes suunnilleen.

4. Metsolat ja Kotikatu

Ah. Mikään ei tuo minulle turvallisuuden tunnetta niin kuin vanhat, kotimaiset mummolantuoksuiset sarjat. Näitä on nyt kaiken lisäksi Yle areenassa tarjolla runsaasti, joten kannattaa kokeilla. Metsoloita en edes katsonut lapsena, mutta nyt kun katson, aistin ihanaa vanhan ajan tunnelmaa ja pääsen mukaan siihen kivaan ”ennen kaikki oli paremmin” -juttuun. Vaikka oikeasti sarjassakaan 90-luvun Suomessa kaikki ei ole paremmin. Mutta jotain ihanan turvallista ja tuttua näissä sarjoissa on. Markat, vanhanmalliset poliisiautot, vanha alkon logo, lankapuhelin ja muovikorkittomat maitopurkit! Parasta on, että ennen vanhaan sarjoja tehtiin yhteen tuotantokauteen helposti 20-40 jaksoa, joten katsottavaa riittää.

3. Hengittely

Se on kliseistä, mutta totta. Hengittely auttaa tuntemaan olonsa turvalliseksi. Olen tätä aiemminkin analysoinut, mutta luulen että ensinnäkin hengittäminen jännästi muistuttaa siitä, että on hengissä. Se, että on hengissä, on lähtökohtaisesti turvaa tuova ajatus. Toiseksi, hengittämiseen keskittyminen auttaa sulkemaan turvattoman ulkomaailman hetkeksi pois mielestä. Eli kannattaa hengitellä, suun kautta ja nenän kautta. Erityisesti olen oppinut, että kannattaa kiinnittää huomiota uloshengitykseen. Se erityisesti rauhoittaa ainakin minua.

2. Syöminen

Olen kirjoittanut ruoasta aiemmin lohdun näkökulmasta. Lohdun ja perusturvallisuuden tunteen ero on mielestäni lopulta aika pieni. Vastaparikseen lohtu vaatii surun ja perusturvallisuus pelon. Molemmat ovat kuitenkin lääkettä johonkin vavisuttavaan. Minä huomaan nyt poikkeusaikana tekeväni paljon ruokaa alusta asti puolivalmisteiden sijaan. Nyt on toki aikaakin eri tavalla, mutta jotenkin oudosti lisää myös turvallisuuden tunnetta kun on itsetehtyä leipää, itsetehtyä majoneesia ja tietty itse tehtyä perunamuusia. Ei ole turvallisempaa (tai lohdullisempaa asiaa) kuin perunamuussi.

1. Ajan viettäminen turvallisen tuntuisessa paikassa – niin paljon kuin mahdollista

Kotona olo käy toki pitkän päälle vähän tylsäksi tällaiseen ekstovertismiin taipuvaiselle ihmiselle, mutta olen myös siitä hyvin onnekas, että koti edustaa minulle äärimmäistä turvaa. Koen olevani turvassa kotona ja paha maailma (etenkin paha korona) tuntuu täällä kaukaisemmalta. Myös kuolemansurun karikoissa vietin mielelläni aikaa kotona, juuri sen turvallisuuden vuoksi. Kaikille koti ei ole turvallinen paikka. Kehoitan silloin hakemaan apua esimerkiksi turvakodista. Jos kotona ei ole akuuttia hätää, mutta siellä ahdistaa, kannattaa miettiä missä muualla olisi edes hetken turvallinen olo. Ja jos se vaan on sellainen paikka, johon nyt voi mennä, mene sinne. Se voi olla vaikka metsä.

Hyvää loppupääsiäistä ja voimia taas viikkoon!