Surun seurassa poikkeustilassa

Itse asiassa, Suru itsessään näyttää tällaisessa härdellissä viimein jopa sen lempeämmän puolensa. Jollain oudolla tavalla on lohdullista, että vaikka maailma on kaaoksessa, minulla on muistot supersankarista, joihin uppoutua. Hautausmaalla poikkeustilasta ei ole merkkiäkään.

Miksi kirjoittaminen on parasta?

Voin aivan rehellisesti myöntää, että olen huomattavasti huonompi puhumaan surusta kuin kirjoittamaan siitä. Koska on paljon asioita, joita haluan surustani ja Supersankarista kertoa maailmalle, kirjoittaminen on kiitollista.

Huumori ja kuolemansuru

Huumori voi tärkeä selviytymiskeino suruelämässä. Jos kohtaat lapsensa menettäneen, en kuitenkaan suosittele ns. menemään vitsillä sisään eli lohduttamaan huumorin keinoin.

Neljä vuodenaikaa vauvan kuoleman jälkeen

Niin se on, kohta 12 täysikuuta on eletty Supersankarin kuoleman jälkeen. Aika monta myrskyä ja sadekuuroa sen jälkeen, kun sain ensimmäisen ja viimeisen kerran pitää vauvaamme sylissä. Kaikki neljä vuodenaikaa maailman suurimman menetyksen jälkeen. Ja toistaiseksi hengissä ja semijärjissään.

Vertaistuki, paras tuki

Ensimmäisen vertaistukiryhmäni jälkeen olin valtavan helpottunut siitä, että olin tavannut lapsensa menettäneitä, joilla surun tietä oli takana jo useampia vuosia. Ajatella, nuo ihmiset ovat edelleen hengissä, vaikuttavat olevan jopa ihan järjissään ja toisaalta, kantavat surua ja lastaan mukanaan kukin tavallaan