Vauvan hautajaiset
Tasan vuosi Supersankarin hautajaisista. Mietteitä ja muistikuvia maailman kamalimmasta ja samalla kauneimmasta tilaisuudesta.
Kategoria: Yleinen
Miksi kirjoittaminen on parasta?
Voin aivan rehellisesti myöntää, että olen huomattavasti huonompi puhumaan surusta kuin kirjoittamaan siitä. Koska on paljon asioita, joita haluan surustani ja Supersankarista kertoa maailmalle, kirjoittaminen on kiitollista.
Parhaat biisit vuosien varrelta kuolemansuruun
Blogin järjestyksessän toinen musapostaus: Top 5 -lista surukuulokkeissa soivista biiseistä vuosien varrelta lyhyine esittelyineen.
On kulunut vuosi
On kulunut vuosi. Minulta kysytään paljon, mikä fiilis. Totuus on, että en oikein tiedä.
Surutyö elikkä suru työnä
Suru on työtä. Siitä ei tosin makseta palkkaa, eikä se tosiaan ole projektityötä eikä vuorotyötä, vaan enemmänkin ympärivuorokautinen eläkevirka.
Neljä vuodenaikaa vauvan kuoleman jälkeen
Niin se on, kohta 12 täysikuuta on eletty Supersankarin kuoleman jälkeen. Aika monta myrskyä ja sadekuuroa sen jälkeen, kun sain ensimmäisen ja viimeisen kerran pitää vauvaamme sylissä. Kaikki neljä vuodenaikaa maailman suurimman menetyksen jälkeen. Ja toistaiseksi hengissä ja semijärjissään.
Suru ja tietoinen läsnäolo
Kun lapsi kuolee, sekä menneisyys, nykyhetki että tulevaisuus tuntuvat olevan täynnä tuskaa. Kun näistä kolmesta saa kaksi edes sekunniksi pois mielestä, se helpottaa.
Vertaistuki, paras tuki
Ensimmäisen vertaistukiryhmäni jälkeen olin valtavan helpottunut siitä, että olin tavannut lapsensa menettäneitä, joilla surun tietä oli takana jo useampia vuosia. Ajatella, nuo ihmiset ovat edelleen hengissä, vaikuttavat olevan jopa ihan järjissään ja toisaalta, kantavat surua ja lastaan mukanaan kukin tavallaan
(Ammatti)apua! Ja sen vastaanottamista
Jos olisi olemassa surupoliklinikka tai surutoimisto, niin sinnehän minä kuuluisin psykiatrisen poliklinikan tai mielenterveystoimiston sijaan. Mutta koska ei ole, heilun suruni kanssa mielenterveyspuolella ja se on tosiaan aiheuttanut välillä hämmennystä, itsessäni ja varmasti myös ammattilaisissa.
Uusi vuosi, sama ikävä, erilainen arki
Enää ei ole se vuosi, jolloin minusta tuli äiti. Ei enää se vuosi, jolloin lapseni syntyi ja kuoli. Se tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja haikealta ja sitten toisaalta ei juuri miltään.
kuolemawashere.com 