Suru ja uusi raskaus

Emme enää sure ainoan lapsemme kuolemaa. Suremme esikoisemme kuolemaa. Surun kumiseva tyhjyys saa täytettä, joka ei korvaa menetettyä lasta, mutta täyttää lamauttavaa tyhjyyttä.

Oi kuolema, miks oot niin vaikea?

Uskon edelleen, että kuolemasta voi ja pitää puhua myös muista näkökulmista, kuin surun ja menetyksen näkökulmasta. Haluan uskoa, että niin laajaan kysymykseen kuin kuolema, suru ja menetys ovat vain yksi näkökulma muiden joukossa.

Äitienpäivän tunnelmia

Suru on edelleen jokaisessa solussa läsnä enkä mitään haluaisi niin paljon kuin lapseni takaisin. Silti minusta tuntuu, että voin tänä äitienpäivänä paremmin, kuin olisin ikinä uskonut silloin vuosi sitten.

Surun seurassa poikkeustilassa

Itse asiassa, Suru itsessään näyttää tällaisessa härdellissä viimein jopa sen lempeämmän puolensa. Jollain oudolla tavalla on lohdullista, että vaikka maailma on kaaoksessa, minulla on muistot supersankarista, joihin uppoutua. Hautausmaalla poikkeustilasta ei ole merkkiäkään.

Miksi kirjoittaminen on parasta?

Voin aivan rehellisesti myöntää, että olen huomattavasti huonompi puhumaan surusta kuin kirjoittamaan siitä. Koska on paljon asioita, joita haluan surustani ja Supersankarista kertoa maailmalle, kirjoittaminen on kiitollista.

Suru laittaa aivot sekaisin

Minun on hyväksyttävä, että olen koko elämäni jollain tapaa surullinen. Ehkä vielä vaikeampaa on kuitenkin hyväksyä, että olisin koko elämäni huonomuistisempi, joustamattomampi ja enemmän rutiineja sekä järjestystä tarvitseva kuin ennen.